6.11.2017

Sankari vai pahis?






Jos oli eilinen päivä tsemppaava, niin kyllä on viime yö ja tämä ilta ollut sitten jotain ihan muuta. Ollaan otettu yhteen pienimmän ja isoimman kanssa. Pienimmän kanssa olen pysynyt tyynenä, mutta kyllä on sydämen päälle kaikesta järkeilystä huolimatta käynyt, kun minä en kelpaa mihinkään hommiin. Iskä vaan. Yöllä alkoi riivatussa hepulissa kiivetä takaperin seinää pitkin, kun uniseen pyyntöön tulinkin vastaamaan minä, eikä isä. Ja sama reaktio on toistunut tänään aktiivisesti. Jopa niin säännöllisesti, että huomasin itsekin varovani, etten vain katso häntä vahingossakaan silmiin. Ajoittain saan kärsivällisellä hellyydellä ja hämäyksellä raivon sulamaan, mutta aika usein en. Jo on uhmaa! Kauankos tätä kestääkään?

Esikoisen kanssa otin yhteen molemminpuolisesti. Yritin saada kaadettua tietotaitoa suoraan korvasta sisään, mutta siellä olikin vastassa näsäviisas uhriutujaraivopää, jonka kanssa en osannutkaan olla rakentava ollenkaan. Riittävän ärsytyksen tuloksena kilahdin ja päästin pari todella rumaa sammakkoa, joihin näsäviisas uhriutujaraivopää osasi esiteinin ottein taitavasti tarttua aina saarnan tullessa siihen kohtaan, että toisia ei saa nimitellä ja pitää miettiä, miltä oma käytös muista tuntuu.

Että jos tunsin eilen itseni jotenkin kelvolliseksi kasvattajaksi, niin tänään oon tuntenut vähän muutakin. Elämä on.


Keskimmäisen piirtämä Elsa kruunajaisasussaan. Mutta voisi olla myös tuima pahisäiti. Tai supersankari. Vähän päivästä riippuen...



4 kommenttia:

  1. Se on viiltävää kun yhtäkkiä lapsella onkin ne samat sanalliset tikarit käytössä. Ollaankin riitelyss äaivan jossain muualla kuin "juupas-eipäs" ja "minä sanon koska olen aikuinen". Omat sanomiset ja tekemiset sinkoutuu aikojen päästä lapsesta takaisin ja niitä osataan käännellä niin että itse vaan joutuu kiemurtelemaan.
    Eikä yhtään helpota että pahempaa on luvassa.
    Voisinko valita vain ne voimahetket?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, allekirjoitan koko kommentin. Huoh. Mulle on myös sanottu jo (!!) nyt, että "en kyllä kerro sulle enää ikinä mitään", kun oon niin armoton tenttaaja, kun jotain on sattunut. 🙊 Pitää opetella hillitsemään, jotta pysyisi keskusteluyhteys tulevaisuudessakin...

      Poista
  2. Tuo neidin piirtämä kuva on kyllä ihan ätinsä näköinen. Siis sun ja taiteilija hyvässä alussa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se on nyt kovasti innostunut piirtelystä, paperia kuluu kilokaupalla! 😍

      Poista