29.6.2017

Maata jalkojen alla







Jalkojen alla tuntuu olevan maata. Olen päässyt sen pelastusrenkaan kanssa rantaan, ja viime öinä oon jo varovasti miettinyt, että millaisenkohan paatin rakentaisin seuraavaksi sen talvella romuttuneen panssarilaivan tilalle. Oon miettinyt simppeliä soutuvenettä. Airopaikat ainakin kahdelle.

Monena hetkenä tunnen oloni omaksi itsekseni. Juhannuksena fiilistelin sitä, että jaksoin hääräillä, auttaa, huolehtia. Ennen kaikkea iloitsin siitä, että osasin jutella ja hömpötellä ja tunsin oloni virkeäksi. Kaiken kukkuraksi tajusin virkeyteni vasta illalla. Olin tuntenut oloni koko päivän normaaliksi ja pitänyt sitä normaalina.

No, seuraavana päivänä olinkin taas tutummin kykenemätön mihinkään.

Mutta kyllä näitä tulee. Hetkiä, kun muistan, millaista on olla minä. Kun tunnen oloni "omaksi itsekseni".



Vaan onpa tapahtunut sellaistakin järkyttävää, että hätkähdän itseni äärellä. Että kuka tämä ihminen on, jossa elän? Enkä tarkoita pelkästään synkkiä hetkiä, vaan esimerkiksi sellaisia, kun huomaan yömyöhään jumppaavani (jo kolmatta kertaa sinä päivänä) ihan vain siksi, että se rauhoittaa ja nautin siitä. Ja kehityn siinä. Tai silloin, kun tajuan juoksevani elämäni ekoissa juoksutrikoissa pururadalla. Rinnalla pyöräilee lapsi, joka kellottaa mulle 12 minuuttia. Aion kesän aikana saada cooperin testistä hyvän tuloksen. Syytän muuten asahia. Se sai mut iloitsemaan kehoni huoltamisesta ja liikuttamisesta. Jopa lähtemään pururadalle. Sitä en tiedä, mikä ihme sai mut juoksemaan ensimmäisen tolpanvälin tai kilometrin.



Eli kuka TÄMÄ tyyppi on? Häntä en ole koskaan aikaisemmin tavannutkaan. En iki-iki-ikinä. Eikä ole muuten mr Piikään. Toivottavasti se muistaa tämän aina silloin, kun murehtii, että lähteekö meidän perhe koskaan yhteisille laskettelureissuille tai että onko meillä eläkeläisinä yhteistä harrastusta. Että mistäpäs sitä tietää, oikeastaan mistään mitään. Edes siitä, millaisen muijan kanssa on mennyt naimisiin. Ihminen on muuttuva otus.

Mutta hei, tuossa höpsössä palleroneuleessa poseeraa kyllä vanha, täysin tuttu "oma itseni", vähän hönö himmeli.

Ja hmm, taidan se olla "minä" tuolla pururadallakin.








7 kommenttia:

  1. Hei! Kommentoinpa pitkään aikaan. Olen silti säännöllisesti lukenut blogiasi. Mukavaa että sinulla menee paremmin �� Liikunta on todellakin hyvä lääke. Minut se on pitäny järjissäni jo pitkään �� Jos niin voi sanoa.. Ja liikuntaan jää myös rasittavasti koukkuun.. -Jonsku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heii! Kiva "nähdä"! :) Sä ootkin ollut yksi niistä mielikuvissa olleista ihmisistä, joiden liikkumisintoa oon ihastellut. Oon ihan oikeasti ajatellut, etten ikinä voisi hinkua liikkumaan! :D

      Liikkumisen järjissä pitämisen voima on kyllä aikamoinen. Varsinkin näinä aikoina, kun kotoa on vain päästävä aika ajoin jonnekin. Lenkkipolku on hyvä paikka purkaa kiukkua tai nauttia hiljaisuudesta. Katsotaan, koukutunko tästä myös, vai jääkö hinku taka-alalle, kun työarki alkaa ja järjissä pysymiseen riittää "vähempikin". ;) Toivottavasti jonkinlainen kipinä ja into jäisi kuitenkin. :) Ja itseluottamus, että kyllä mäkin osaan ja voin. :)

      Poista
  2. Kiitos :) Ehkä töiden alettua riittää aluksi vähempikin eikä energiaa välttämättä riitä niin paljon. Mutta liikunta kaikenkaikkiaan on niin kovin terveellistä niin mielelle kuin koko kehon hyvinvoinnille että pidä ihmeessä hyvästä "tavasta" kiinni. Ihanaa kuulla että myös itseluottamusta on tästä syntynyt. Mukavaa kesää ja onnea töiden saamisesta :) -Jonsku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo pitää muistaa tuo hyvää tekevä vaikutus ja ottaa siihen aikaa illoista, edes silloin tällöin. Ja ihan hullua, oon jo miettinyt, että pitää sitten ens talvena alkaa hiihtää! :D Minä!!?? :D :D

      Kiitos onnitteluista ja mukavia, lämpöisiä kesäpäiviä teidänkin väelle! :)

      Poista
  3. <3 Haluaisin lähettää hurmuisesti sydämiä, halauksia, auringonkukkaisia, kevätpisaroita.

    Ihana että on hyviä hetkiä, pahoittelut niistä synkemmistä.


    Liikunta, uni, hyvä ruoka, siinä on jo aika hyvä resepti. 👍😊 Mutta ollaan kyllä puolsion kanssa saatu niin hyvä apu noista meidän omista kalaöljytuotteista, että haluaisin sunkin kokeilevan. Vaikuttanut juurikin puolison kaikista synkimpiin ajatuksiin, pysyvät poissa säännöllisellä käytöllä. Useamman päivän tauon huomaa heti. Saanko soittaa tai laittaa sulle fb:n live hyvinvointikutsuille linkkiä, joissa lisää aiheesta?

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kaikki toivotukset vastaanotettu! :) <3

      Tuo resepti on kyllä hyvä, ja huomaan, että monena päivänä moni noista peruselementeistä jää toteutumatta. Pitäisi olla tarkempi niiden suhteen. Voit toki laittaa fb:ssä linkkiä, vaikka mä oonkin just sitä ihmistyyppiä, jolla on kaappi täynnä ostettuja kapseleita, joita on syöty kolme päivää ja sitten unohdettu koko juttu! :D

      Poista
    2. :D Mäkin olin. Nyt onneksi ei ole kapselit kyseessä ja puhelimeenkin saa appin joka muistuttaa (ja samalla saa postikulut pois) Mutta koitanpa kaivella sut fb:stä. ;)

      Poista