13.5.2017

Unissani leireillä







Mulla odottelee lappuhaalareiden takataskussa pitkä blogipostaus. Tarvitsen pari suodatinta vielä lukemaan sen läpi. Siskot?

Oon taas nähnyt tietyntyyppisiä unia pitkään, joiden merkitystä en oo osannut aikaisemmin yhdistää mihinkään. Oon niitä mr Piillekin ääneen ihmetellyt. Oon ollut leireillä. Lapsuudesta tutuissa leirikeskuksissa, joskin nyt aikuisena ja usein koko perheen kanssa, mutta myöskin vieraissa paikoissa, kuten partiolaisten kanssa metsässä. Taisin edellisessäkin unipostauksessa olla leirillä. Yhdenlaisen oivalluksen myötä oon päässyt kiinni ajatuksiini: leireillä parasta on ollut se, että arjen käytännön asiat ovat muiden käsissä. Itse saa mennä ja nauttia tunnelmasta vailla tietoa ulkomaailmasta. Parhaimmillaan pääsee kokemaan valtavan hienoa yhteisöllisyyden ja ryhmähengen tunnetta.

Ja niinpä. Kumpikin noista kuulostaisi niin ihanalta. Kaipaan lomaa arkirutiineista ja kaipaan yhteisöllisyyttä. Samanlaisia tunteita nostaa esiin Vain elämää, jonka tunnelma on kuin omissa arjesta täysin irrotetuissa leirikokemuksissa. Ja tykkään muuten Vaikkareista (ja leireistä?) siksikin, että toisinaan löydän sieltä jonkun, jonka kanssa sielunmaisema ja aaltopituudet tuntuvat hämmentävän samanlaisilta. Joskus se oli Toni Wirtanen. Tällä kertaa se on Irina.

Juu, ei muuta tällä kertaa. Olen vähän sekaisin taas. Joskin oikeastikin tällä kertaa vain vähän.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti