En saa otetta tyhjästä paperista. Kaipaan silti kauheasti vuorovaikutusta. Vinkatkaa mulle uusia blogeja lukulistalle.
Lapset kirjoittivat joulupukille. Huoh. Nyt se alkaa. Pienin heräsi päiväunilta. Itkuhälyttimestä kuuluu "Äittä? Äittäää?" Haen sen nyhjäämään kainalokaveriksi, niin kuin se tapaa aina hetken tehdä unien jälkeen.
Pikkiriikkisen synttärilahja-auringonkukat nuupahtavat vangoghilaisesti. Se puhuttelee mua jotenkin aina. Nuupahduskin voi olla ikuistettavaa ja kaunista. Voiko äiti-ihmisen silmäpusseista ja suttunutturoista ajatella jotenkin samoin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti