Löysin tekstiluonnoksista kuvan, joka ei liity mitenkään tähän hetkeen. Mutta voi kai senkin alle partiojuttuja kirjottaa? Kuvatta on niin ankeaa. Instassa on ruuhkaa, enkä saa sinnekään kaikkea tahtomaani lisättyä.
Leiri on sujunut hyvin. Takana on neljä telttayötä ja lukuisia leiriruokailuita. Toimintaan ollaan osallistuttu rennolla tahdilla ja tuttuihinkin on ehditty törmäämään.
Hermoja raastavimpia on ruokailut. Isommat lapset pitkästyy ja tyhmäilee, kun ovat valmiita tai jollei ruoka maistu. Pienin hermostuu, jollei ruoanjakelu toimi tauotta. Eli oma syöminen jää... Inhottavinta on kuitenkin sokerinhimoiset ampparit, jotka käy iholle ja ruokaan. Yksi ryökäle pisti mua kainaloon ja nyt en kestä niiden pörinää yhtään.
Säät on olleet leirisäiksi mainiot. Yösateita ja pilvistä, mutta väliin hellettäkin.
Nyt pidän hermolomaa teltassa muiden mentyä suihkuun. Hiljaisuudelta tuntuu, vaikka ympärillä itkee vauvoja, kulkee ihmisiä ja kuuluu kaukaisen lavan musajytke ja partiolaisten fiilishuudatuksia. Juuri joku ohikulkija pieraisi äänekkäästi meidän teltan kohdalla. Yksityisyys saa täällä myös uuden merkityksen.
Jännittävää, hauskaa, intensiivistä. Välillä myös tylsää (esim nukkuvia lapsia vahtiessa), hermostuttavaa (oma ja lasten yhtäaikainen väsähdys).
Kännykällä näpyttely ei oikein mee yhteen ajatuksenjuoksun kanssa, joten jääköön enemmät jorinat tällä kertaa välistä. Mutta hienosti sujuu ja kaikki hyvin! Jatkan hermojen latausta ennen suihkuttelijoiden tuloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti