10.6.2016

Reissu Raumalle oli huippu!


Ei tullut missään vaiheessa reissua sellaista oloa, että miksi ihmeessä päätettiin lähteä mukaan. Olin luvannut itselleni, että se olo saa tulla, ja silti voidaan jäädä fiiliksissä plussan puolelle.

Kaupunki tuntui yhä omilta taskuilta ja ylpeänä esittelin lapsille nähtävyyksiä, joiksi riitti kirkko, Kitukranni, kirjasto ja vanha veturi. Väsähtäneinäkin lapset jaksoivat olla reippaita. Käveltiin paljon ja kuitattiin lounas jäätelöllä. Pari kertaa päivässä käytiin lojumassa hotellihuoneessa jalat taas virkeiksi.

Rauman OKL:ssä oli pääsykokeet. Itse olin vastaavissa tasan 13 vuotta sitten. Muistan silloin kierrelleeni vanhaa kaupunkia. Nuuhkuttelin oloa, ihan kuin olisin ollut ulkomailla. Aurinkoinen kesäpäivä, merituuli (nyt tosin myrskytuuli) ja vieras kieli. Sama olo tuli nytkin. Ihanaa, että tuota kaupunkia on mussa 8 vuoden verran. Ja ylpeä oli esikoinenkin, jossa kaupunkia on ensimmäisen elinvuotensa verran.




(Kuvien värille tapahtui jotain välillä photoshop-blogger. Mutta olkoon.)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti