15.6.2016

Imetyksen lopetus. Hups.



Ensin en miettinyt imetyksen lopettamista ollenkaan. Sitten se hiipi ajoittaisiin ajatuksiin. Lähestytäänhän kovaa vauhtia vuoden rajapyykkiä, johon olen tähdännyt. Vasta hetken ehti ajatukset lopettamisen suhteen raksuttaa vakavammin, mutta mitään suunnitelmaa tai toivetta en saanut aikaiseksi. Vähensin vain imetyskerrat minimiin, eli nukkumaan menoihin. Kolme kertaa päivässä. Ja hyvin toimi.

Eilen ajattelin aamulla, että kokeilenpa tarjota tytölle maitoa vasta, kun sitä itse pyytää. Ei pyytänyt. Delegoin toki kriittiset hetket (unille pukemisen ja viemisen) mr Piille. Ei mitään ongelmaa. Ajattelin, että sitten illalla tyhjään pingottuneet tonkat pieneen masuun. Koska kyllähän se siinä viimeistään pyytää, kun kuuluu niin vahvasti iltarutiineihin maidotella ennen iltasatua.

Otin satukirjan. Vauva syliin. Ei venkoillut ja kääntyillyt mua päin. Kääk. Vähän sortui ääni, kun luin Jomppa Vompattia. Sadun jälkeen rohkeasti käänsin Miukun mua vasten halailemaan. Poski ihan ihoa vasten. Mutta ei. Tutti riitti.

No, se oli siinä sitten. Tänä aamuna vähän pyyteli unimaitoja päiväunia kohti väsähtäessä, mutta koska selvästikin on kyseessä enää tapa, niin jätetään pois. Sylitellään ihan muuten vaan. Yritin sitten käsin tyhjätä kuumana kiljuvat boobsit mukiin. Toivottavasti ei tule tulehdusta... Kuvan pullossa on nyt kenties viimeiset minusta tirisseet maidonrippeet sekoitettuna tilkkaan Valion maitoa. Siinä on välipala mun Vauvalle. Ei kun siis Taaperolle. Se on kaikin tavoin hujahtanut hetkessä isoksi.

Oi voi...

(Vaan oon aika innostunutkin tästä uudesta vaiheesta.)




2 kommenttia:

  1. Mulla täällä loppui imetys melkein aivan huomaamatta. Walter enää imi vain aamuisin kun heräs, ja mäkin lopetin antamista rintaa jos ei se sitä kysynyt. Ja sitten siirrettiin sen toisten poikien huoneeseen, ja se kysyi pari kertaa sen jälkeen ja siihen se jäi. Olin imettänyt sitä jo niin kauan että mun boobsitkaan ei edes huomannut kun mä lopetin, jota oli aika mukavaa. Siinä mulla meni yhden elämän vaiheita ohi. Snif. Ja samaten, en voi uskoa että imetin sitä 22 kuukautta! Toiset lopetin siinä vuoden vanhana.

    Toivottavasti ei tuu tulehdusta! Ja kiukkuiset boobsit rauhaantuu nopea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä oot kyllä ollut sinnikäs Walterin kanssa! Hienoa! Ja hyvin on täälläkin rauhaantunut, parina päivänä piti vähän tyhjäillä käsin, mutta nyt tuntuu, että ovat ymmärtäneet lopettaa maidontuotannon. Aamuisin tuntuu, että vielä maito nousee, mutta ei oo tarvinnut enää tyhjäillä. Outoa, jännää! :) Ihmeellinen ihmiskeho, ei voi kuin ihmetellä taas. :) <3

      Poista