Viimeinen hoitopäivä

Jokakeväinen dilemma: Viedäkö hoitajille muistamisia? Mitä? Muistoksi jäävää? Kulutustavaraa? Kukka? Mikä on liian pientä? Mikä on liian mahtailevaa?

Tyhmä dilemma sikäli, että opena en itsekään missään nimessä oleta saavani keväällä mitään muistamisia. Ja kaikenlaisista tuomisista oon oikeasti ilahtunut.

Nyt tuntui siltä, että viedään jotain, mistä ei jää muistoa, koska vuosi sitten askarreltiin tällaiset. Mansikoita ja kukkia. Harmi vaan, kun hakiessa oli omat hoitajat jo lähteneet. Jäi halaukset halaamatta ja kiitokset kasvokkain sanomatta. Mansikatkin olisi olleet ehkä parhaimmillaan tänä iltana. No, ajatus on tärkein. Vai mitä mieltä ovat muut lahjojen hankkijat ja saajat?

Se olikin sitten esikoisen viimeinen hoitopäivä ikinä. Ja keskimmäinenkin jää syksyllä kotiin. Meinasin sanoa tälle viimeiselle hoitopäivälle "snif" tai "nyyh", mutta en mä kyllä ole sellainen nyyhkijä näissä jutuissa. Elämä on vaiheita. Tuntuu hauskalta tässä kohtaa siirtyä uuteen, ei niinkään surulliselta. Korkeintaan hauskasti haikealta.