1.5.2016

Vapppu meidän viiden kesken





Karsittiin meidän vapusta kaikki lähikontaktia sisältävät tapahtumat. Kun tuli se oksuhomma. Kaikki ovat kyllä olleet oireettomia nyt pari päivää, mutta karvas kokemus kertoo, että parempi pelata nyt varman päälle.

Siispä vappuiltiin omin voimin. Järjestettiin isoimman lapsen kanssa vappulympialaiset. Meni itkuksi aina sillä, joka ei ollut paras. Mutta tavallaan oli hauskaa silti. Tavallaan...

Uskallettiin myös piipahtaa paikallisissa ulkohulinoissa. Narunvetoja, vuoristorata-ajelu ja pehmiskioski laktoosittomalla (!!) pehmiksellä.




Viikonloppu on sisältänyt ilmapalloja, iloa, väriä (jotenkin erityisesti pinkkiä!), aurinkoa ja väsyä. Kruunuaskarteluja ja Ville Mesiveloonin, jonka teurastimme välipalaksi. Ja jonka nimeäjä ei kai vieläkään tajua nimessä olevan mitään hassua. Harmia siitä, että perjantain siivousurakasta ei ole nähtävillä enää mitään merkkejä. Moneen kertaan katetun pöydän ja moneen kertaan imuroidun lattian (mm. munkkisokerit ja lautasen sirpaleita). Vähän oli aikuisille tarjolla jopa Alkon "halvintamitävaan". Näin oudoksestaan tottumattomille sioille ei kannata mitään vuosikertahelmiä tarjota. Ja hyvältä maistui tuokin.

On tuntunut lomalta. Kesältä. Takitta kukkapenkkihommissa ja jätskinkin tarkeni syödä miettimättä, että olikohan huono idea alkaa leikkiä kesää. Kaikin puolin siis kiva viikonloppu, vaikkei isoksi harmiksemme kyläilemään päästykään. Itse asiassa useampikin treffikutsu ilmaantui, ja kieltäytyminen suretti. Mutta kyläillään toisella kertaa, eikö?

Nyt lähden viemään Antti Tuiskua ulos. Siitä ehkä lisää myöhemmin.










2 kommenttia: