1.4.2016

Taiteiluharrastuksen henkiin puhaltamista






Lapsena opettelin piirtämistä ukin vanhoista kirjekurssina tilatuista piirustusoppaista. Ostin laadukkaita taiteiluvälineitä paikallisesta taideliikkeestä, jossa sain laittaa ostokseni "iskän piikkiin". Se oli aika jännittävää ja hienoa.

Opiskeluaikoina hurahdin kuviksen sivuainevuonna totaalisesti taidehömppään. Harkitsin jopa taiteilijaksi ryhtymistä. Harkitsen vieläkin tietyin väliajoin, vaikka lahjat ja inspiraatio tällä hetkellä ovatkin hukassa.

Jo jonkin aikaa olen kaivannut taideharrastukseen aikaa, kipinää, taitojen palauttelua ja niissä kehittymistä. Etsin kursseja lähikaupungeista, muttei oikein osunut silmiin. Kunnes tajusin, että mullahan on omassa työhuoneessa kurssi juuri silloin, kun itse haluan. Nykypäivän kirjekurssi, Youtube. Eilen mua opasti Mark Crilley. Piirsimme huulet ja Elsan. Oli kivaa. Mark oli hauska ja opettavainen, ja hänen kurssinsa on paljon halvempi, kuin eräs, jonka naapurikaupungista löysin... Vielä pitäisi määritellä vapaa-ajan käyttöön ja harrastuksiin liittyen "oma aika". Harrastus kodin ulkopuolella olisi siinä suhteessa helpompi toteuttaa. Jokin kyltti ovelle, että äiti piirtää nyt kolme tuntia, tapahtui oven takana mitä vaan...

Mallista piirtämistä joskus moititaan, mutta oikeasti se on tarpeellista oppimisen kannalta. Matkimisen kautta löytyy hiljalleen taito soveltaa oppimaansa muissakin jutuissa. (Niin kuin kaikessa...) Tämä Elsa oli Pikkiriikkiselle. Ei likimainkaan täydellinen, varsinkaan verrattuna opettajan käsittämättömän huikeaan työhön (linkki), mutta opettavainen tehdä.



8 kommenttia:

  1. Upeita! Minäkin käyn Mark Crilleyn "tunneilla", hurahdin niihin pari vuotta sitten. :D Hauska tyyppi ja mielettömät taidot!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja kyllä, mieletön taiteilija tuo Mark! Näin viime yönä unta, että olin englannin tunneilla, ja se ehkä liittyi ajatuksiin, joita tuo englanniksi ohjeiden seuraaminen herätti. Nauroin siinä unessa myös opettajan niille vitseille, joita en yhtään tajunnut. ;D Onneksi Mark ei huomaa, etten tajua ihan kaikkea. ;D

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos! Taitavuudesta en tiedä, mutta innokas ainakin. Ajoittain. :)

      Poista
  3. Vau! Tosi hyviä! Mäkin ennen vanhaa halusin olla taiteilija, mutta aina sanottiin että ei sillä voi elää. Oon aina vähän kadonnu kun en ottanu edes yhtä piirustus tai maalaamis kurssia yliopistossa. Ja into ja inspiraatio on mullakin hävinny elämän keskellä, ja ei vain löydä tai tee aikaa että kasvattaa sitä. Ompeleminen ja neulominen on auttoi sitä creative urge-iä, mutta sitäkin oon tehnyt tosi vähän siitä asti kun Walter on syntynyt. Lapset aina joskus kysyy että piirtäisin niille väritettäviä kuvia, ja se on mukavaa. Oon haaveillut kans ottaa jonkun moinen kurssi, ja meinaan ottaa parissa vuodessa, mutta jee... Tällä hetkellä tuntuu mahdottomalta. Tuo YouTube kurssi on hyvä idea, mutta totuus on etten varmaan löydä siihenkään aikaa.

    Mutta sun piirustus taiteet taitaa olla parempia kun mun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No HEI! Ei muuta kuin Markin kursseille!! :D Niissä on se hyvä puoli, että voi tehdä vaikka 5 minuuttia kerrallaan. Jos siis malttaa lopettaa. ;) Suosittelen testaamaan. ;) Ja mä instagramissa näinkin jonkun sun värityskuvan, ja se oli ihan huippuhieno. Selvästikin oot lahjakas. :)

      Jäin muuten illalla vielä miettimään, etten tiedä, onko meissä serkuksissa montaakaan piirtämisestä/taiteilusta innostunutta. Keksin vain muutaman. Mut aika jännä, kun ottaa huomioon, että meitä on kuitenkin 70. Toki eipä sitä tiedä, vaikka monikin piirtelisi pöytälaatikkoon. Se ei oo kovin näkyvä harrastus, toisin kuin vaikka laulaminen/musisointi, jota voi tehdä monessakin tilanteessa.

      Poista
  4. Mun sisaruksista kaikki osaa piirtää vähän paremmin kun general population, haha, mutta meistä on varmaan viisi jotka on ollu vähä enemmän parempia. En tiedä kuinka niin monta meistä on ollu hyviä, mutta uskon että se taide on tullu äidiltä.

    Sen jälkeen kun jätin kommentin eilen, menin ja katsoin mun taidetta yläasteelta ensimmäistä kertaa moneen vuoteen, ja tulin siihen tulokseen että luulin silloin että olin parempi kun oikeasti olin. Mutta sammalla, kyllä sieltä löytyi pari sellaista että ajattelin että kyllä mulla on jonkun verran taidetta, ja jos minä olisin yrittänyt vähän enemmän ja en vain ajatellu että kun olin parempi kun monet ei tarvinnut yrittää niin paljon, niin minusta olis voinnu tulla aika hyvä taiteilija. No, maybe menenkin Markille. Haluaisin taiteilla meidän kotiin hienoja kuvia. :)

    P.S. Tykkäsin mitä sanoit mallista piirtämisestä. Uskon että yksi syy etten tullu paremmaksi taiteliaksi on että yritin piirtää omasta päästä liian paljon. Olis auttanu jos käytin mallia enemmän. Mutta sitten mallien käyttö joskus vaivautti kun en saanu piirustusta näyttämään just niinkun malli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mä kans muistan, että lapsena varsinkin koulussa moitittiin niitä, jotka "matki" toisia. Tuli sellainen ajatus, ettei saisi tehdä mallista, vaan kaikki pitäisi keksiä itse. Ja just äsken juteltiin isän kanssa, että niiden kouluaikoina kuvataideopetus taas on ollut sitä, että tosi paljon piirretään mallista ja jäljennetään.

      Jäin itekin miettimään tuota, että voihan meissä serkuissa tosiaan olla paljonkin innokkaita piirtäjiä, en vain satu tietämään. :) Valokuvauksesta kiinnostuneita tiedän paljon, ja taiteiluahan sekin on.

      Mutta kiva, jos innostuisit piirtämään ja harjoittelemaan! Se on palkitsevaa, ja siinä oikeasti kehittyy äkkiä, kun alkaa treenata. Ja toisaalta taito myös katoaa, kun sitä ei käytä. Ainakin itsestä tuntuu tällä hetkellä siltä. Tai että sitä joutuu vähän kaivelemaan muistiaan ja ärsyttää, kun käsi ei toimi niin kuin haluaisi. :)

      Poista