30.10.2015

Pärjään kyllä






Mies lähti reissuun, juhlistaa veljensä tohtoriutumista. (Terkut ja onnittelut supersuorituksesta täältäkin!!!)

Huomaan, että miestä vähän jännittää, että mitenköhän pärjään täällä yksin viikonlopun. Keväällä vastaavassa tilanteessa oli syytäkin jännittää ja selkäni takana suunniteltu huostaanotto oli oikea ratkaisu lähipiiriltä (eli minut ja lapset poimittiin mummolaan talteen, kun iskä lähti viikonloppureissuun). Mutta nyt minä jaksan. Onhan se toki stressaavaa, kun kaikilla kolmella on omat tarpeensa yhtä aikaa, ja eiköhän mulla pinnaakin kinnaa välillä. Mutta sehän on normaalia ja kestän kyllä stressiä nykyään. Ja vitsit, miten voimauttavaa se onkaan! Tämä energiamäärä on aika huikeaa muutenkin, mutta erityisesti verrattuna viimekevään lamaannukseen: tällä viikolla oon tehnyt vapaaehtoisesti kaikki iltaruoat ja ihan vain huvin vuoksi hain lapset kävellen päiväkodista. Vaikka autollakin olisi voinut. "Ihan vain huviksi", täh??!!

Ei sillä, vaikka PÄRJÄÄN, niin kyllä mulle jotain puuhaa voisi keksiä tälle päivää tai huomiselle. Tää halloweenhömppä ei edelleenkään inspiroi mua yhtään. Pitää nukkua valot päällä ens yö, kun ilman kummituspainotteista viikkoakin pelottaisi olla talon ainoana aikuisena yöllä kotona.


Nyt menen aamukahville. Päivärytmiksi on muodostunut jotain sen tyyppistä, että aamupalaan asti on KAAOS. Sitten nukutan pienimmän takaisin päiväunille, siinäkin saattaa olla vielä kaaosta. Ja sen jälkeen ilmassa on taikaa: isommat vetäytyvät huoneeseensa leikkimään sopuisasti söpöjä mielikuvitteluleikkejä aina siihen saakka, kun nälkä alkaa muuttua orastavaksi riidoiksi. Mutta siihen on vielä puolisen tuntia aikaa, joten kerkiän juoda kahvin seesteisessä rauhassa. Ehkä.

 

2 kommenttia:

  1. Kyllä sinä pärjäät <3 Yksin lasten kanssa isossa talossa, se on kieltämättä pelottavaa, varsinkin näin pimenevinä iltoina/öinä, jolloin(ainakin minä)säikähdän jo omaa kuvajaistani ikkunan ruudulla. Mutta hyvin se menee :) Mukavaa viikonloppua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, sama juttu! Mä taktisesti laittelin verhoja kiinni jo valoisalla, ettei tuu niitä pimeästä tuijottavia (omia) kasvoja ikkunaan. :D Mut selvisin. Vauva vei ajatukset yksinolosta aika tehokkaasi... :D

      Poista