28.9.2015

Kuolarannekkeet






Miukunen on kolmekuinen. Hän on löytänyt kätensä. Tai kädet ovat löytäneet tiensä suuhun. Ovat siellä koko ajan! Paita kastuu sekä hihoista, että kaulukselta, ja sitten paleltaa. Ainakin äitiä, myötätunnosta.

Vanhat froteepaidat eivät kastu ihan niin äkkiä läpi asti, kuin trikoobodyt, ja potkuhousuihin stoppaa enimmät kuolat hetkeksi. Mutta monta kertaa päivässä  pitää silti vaihtaa vaatetta. Surautin hihasuojiksi tilkuista rannekkeet. Ensihätään. Neuloen teen toiset. Eiköhän näillä pärjää, ja kuolalapuilla. Jos ei tarvitsisi koko paitaa vaihtaa aina.



2 kommenttia:

  1. Hahaa, samoissa mennään taas! Kädet on NIIN kivat. Täytynee tehdä kuolarannekkeet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Itse asiassa mietinkin tossa tehdessä, että onpas Bonskun värinen kangas, ja tuli mieleen, että onkohan teilläkin kuolavaihe! xD

      Poista