14.9.2015

Ihan vain mulle



Yöllä meni myöhään vauvan kanssa, mutta nukuttiinkin sitten puoli seitsemään. Syötiin, jatkettiin unia tovi ja noustiin kahdeksalta. Muut olivat juuri lähteneet. Puettiin, selvitettiin lankarullaa, yritettiin nauraa, (mikä johtaa aina hikkaan,) pötköteltiin lattialla ja mentiinkin jo päiväunille takapihalle. Aamukahvi. Keräsin ja pesin pyykkiä. Järjestelin turhauttavaa tahtia sotkeentuvaa kodinhoitohuonetta.

Ja sitten se tapahtui. Varovasti leikin ajatuksella, mutta ei kai sentään niin voi tehdä... Vai voisiko...? Niin, oikeastaan miksei? Ensimmäistä kertaa elämässäni tein niin pienen vohlutaikinan, että siitä riitti ihan vain mulle. Ihan vain mulle. Nam.



Tosin vielä pikkuisen pienempi annos olisi ehkä ollut vielä parempi. Yngh. Phuh.



4 kommenttia:

  1. Sitä luksusta, kun tosiaan voi tehdä jotain ihan vain itselleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Toivon sullekin sellaisia hetkiä, edes pieniä. :)

      Poista
  2. Vähän samantapaisia fiiliksiä koettiin kämppikseni kanssa kun muutettiin omaan kämppään opiskeluaikana ;D tehtiin pellillinen pannaria VAIN meille kahdelle, no eihän me jaksettu syödä todellakaan yhtään :) mutta se vain piti kokea, ettei kerrankaan tarvi jakaa siskojen ja veljien kaa ;)

    Sittemmin olen pysynyt kohtuudessa ja nauttinut vain pari pannarin palaa kerralla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi opiskeluaikojen övereitä! :D Silloinhan ne rajat piti löytää, kun itse sai itselleen kaupasta hakea niin paljon karkkia ja jätskiä, kuin halusi! :D Mahtavia kokeiluja. Mutta itse en ehkä voisi väittää sittemmin pysyneeni kohtuudessa... ;D

      Poista