7.5.2015

Äiti ja isä kiusaa (?)








Poika oli ehkä kymmenettä minuuttia käsienpesulla, kun vasta havahduin lotraamiseen. Menin ovelle ja puuskahdin kai sen "Mitä ihmettä??!!" liian yllättäen ja aika kovaan ääneen. Pojan säikähdyskiljaisu muuttui heti hätähuudoksi, että "ääÄÄÄääiti älä kiusaa!!"

Tyttö täytti vähän aiemmin pöntön vessapaperilla ja mies sitten hätisteli pois vessasta tuuppaamalla pyllylle vauhtia (silleen "tap tap", tiedätte kyllä). Tyttö juoksi mun luo ulvomaan, että "Itä lyöööö! Äiti oikeetti, itä löi mua!!"

Ja vielä sitten jo sänkyyn päästyä tapahtui niin, että samainen alkoi riekkua ja pomppia. Nostin käden sängystä pakenemisen esteeksi, ja kummemmin toisiimme edes koskematta hän heittäytyi peitolle itkemään: "Äitiiii hä kaaloit mut!!"

Että lähinnä nyt mietin, että mitäköhän nämä esim. hoidossa puhuvat. Ja että mitä ne tädit ajattelisivat, jos punastellen kysyisin, että onko lapset puhuneet, että meillä lyödään? Hmm.. En ehkä kysy, tsih. Selvitetään sitten, jos tädit sattuvat kysymään.

Onko teillä sattunut niin, että juttu on muuttunut lasten suussa vähän totuutta hurjemmaksi?



6 kommenttia:

  1. Joo! Koko ajan. Useimmiten olen ilkeä ja joskus satutan. Mutta lasten muisti on niin lyhyt (eivät muuten ikinä muista päiväkotipäivän jälkeen mitä ovat syöneet lounaalla), että tuskin muistavat tällaisia edes hoidossa puhua. Kun ei niissä oikeasti ole mitään muistettavaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, toivottavasti! :D Ja totta, eiväthän ne muista päiväkodissa tapahtuneita juttuja kotona, niin miksi muistaisivat toisinkaan päin? :D

      Poista
  2. Aijai, mua vähäsen naurattaa, vaikka oikeestaan tässä ei oo mitään huvittavaa. :D Olis välillä kyllä ihan mielenkiintoista tietää, mitä lapset kerhoissa kertoo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä vähän mietin itsekin, että saako tätä pitää huvittavana juttuna. ;) Mutta pidän kuitenkin. Ja toisaalta tämä antaa perspektiiviä myös koululaisten kertomiin juttuihin siitä, mitä kotona tapahtuu. (Vaikka silti, onhan tärkeää, että sieltä osaa sitten poimia oikeasti vakavat jutut puheista, eikä laita kaikkea höpöhöpön piikkiin...)

      Poista
  3. Joo, kylla ne tarinat muuttuu aika lailla, usein kertojan pankkiin yritetaan lisailla saldoja. Useimmiten tietenkin sen huomaa kun pojilla on keskenaan kahinaa ja siita sitten kerrotaan aikuisille. Ihan kuin olisivat olleet eri sfaareissa. "MIna heittelin palloa sen kanssa ja yhtakkia se vain heitti pallon aidan yli. MIna sanoin, etten enaa halua heitella, mutta olisi kiva jos hakisit sen pallon pois..." vs "me leikittiin pihalla kun se (se toinen veli) alkoi haastamaan riitaa ja heitteli palloa tahallaan milloin minnekkin. Mina sanoin, ettahei, leikitaan natisti, taalla kun on noi ikkunatkin lahella. Ei se auttanut, veli heitti taysilla pallon tahallaan aidan yli - osui minuunkin matkalla. Mina ehdotin, etta etsitaan yhdessa, mutta se vaan juoksi sisalle..." Ota siita sitten selvaa. ;o)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, kuulostaa koululta! :D Että selvittelepäs nyt siinä sitten, että kuka teki oikein ja kuka väärin! Varsinkin, kun jokainen osapuoli näyttää kirkkain silmin uskovan sen oman tarinansa. Meillä nämä keskinäiset riidat puolustellaan yleensä tyyliin "en lyönyt siskoa kaukosäätimellä päähän ja sitä paitsi se oli vahinko", joten kärryille tapahtumista on vielä suhteellisen helppo päästä. ;D

      Poista