Lojuisin vaan

Minä oon niin väsähtänyt, etten jaksa kirjoittaa tai tehdä muutenkaan mitään.
Ja sitten, kun en tee tai kirjoita mitään, se ahdistaa. Se, ettei täällä ole hetkeen taas julkaistu mitään. Se, etten tänäänkään saanut imuroitua. Se, että joulukorttien kirjoitus (ja loppuun askartelu) venyy ja vanuu, eikä joululahjoista oo läheskään kaikkia hankittu. Ja ennen kaikkea stressaa se, että vuoden ahdistavimmat deadlinet (eli joulujuhla ja arvioinnit) lähestyy.

Tänään taas joulumieli hukkuu näiden muiden tuntemusten jalkoihin, vaikkakin viime viikonloppuna elin pelkästään siinä. Siis siinä joulutunnelmassa. Ihana serkkutyttöperheiden pikkujoulu tunnelmallisessa Wanhassa Talossa pimeyden keskellä. Koska tästä tämänhetkisestä lojumishaaveesta on vaikea ottaa kuvaa, laitan pari kuvaa sieltä pikkujoulusta:

Jos tuohon pienimpään nyt tarttui se isoveljen silmätulehdus, niin kannattaiskohan mun lääppiä se omaan silmääni? Vai kehtaako silmätulehduksen takia ottaa sairaslomaa? Kivasti toimintakyky säilyisi ja saisi tehtyä joulusiivoja. Ja jollei, niin saisi ainakin lojua, sekin maistuisi.

No, viiiitsivitsi.