Kirkkaalta taivaalta alkoi sataa sädehtivää vettä. Menin ottamaan kuvia nokkuvista kukista. Ehdin kyykätä kolmesti, kun taivas halkesi ja suorastaan näin jyrinän liikkuvan vaarallisen mahtipontisesti koko taivaan halki.
Ennen en pelännyt ukkosta. Neljä vuotta olen pelännyt montaa muutakin uutta asiaa. Koska minähän suojelen Teitä kaikelta, mitä ikinä keksinkin pelätä.
Hammaslääkäriä pelkäsin tälläkin kertaa, mutta huomattavasti viimekertaista vähemmän. Lääkäri lupasi, ettei sattuisi yhtään, mutta puudutti ihan vain siksi, että relaisin. "Ettei paukaha psykoosi päälle". Ei paukahtanut. Haha. Välillä kyllä mietin oksentamista ja tukehtumista, mutta oksetus ja tukehdutus lakkasivat heti, kun aloinkin niiden sijaan ajatella, miten reipas 4-vuotias päivänsankari (sydän!) oli aamun neuvolassa. Sai piikinkin. Ja oli muutamaa milliä yli sen metrin, mitä on odotettu viime kesästä. Törmäilyautopituus.
Mutta naama on nyt kuitenkin kipeä. Jännittää, että onko se vain oudoksestaan, vai jäikö uusi paikka liian korkeaksi... Ärsyttävää kuulostelua ja nirskuttelua nyt sitten koko ajan.
On muuten sellainen tunne, että kaivan kuumemittarin esiin. Sekin vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti