Tällä viikolla oon kirjoittanut kolme sellaista tekstiä, joille oon "julkaise"-napin sijaan painanut vaan "tallenna". En tiedä, miksen oo saanut niitä sen hetken fiiliksiä julkaistua, varsinkin kun ovat olleet ihan positiivisia juttuja kaikki. Oon joka päivä ajellut onnellisena töistä kotiin ja miettinyt hempeitä rimpsuja, joita noista työmatkani lempilakeuksista ja ihanasta elämästäni kirjoittaisin. Siitä jännästä tunteesta, kun mielen päällä hyrisee hyvä fiilis. Semmoinen, että miettimällä miettii, että olikos elämässä muka jotain spesiaalia meneillään, joka vaikuttaa vireeseen. Mutta ei oo. On vain kaikki tavalliset asiat niin hyvin ja kivasti. Ja kuinka kaupunkikin on yht'yllätten alkanut tuntua Kotikaupungilta.
Iltapäivisin oon raapustellut muistilistaa bloggeriin. Sitten illalla, kun olisi aikaa kirjoittaa jutut loppuun, on hektinen iltatoimioperaatio ja seuraavaan päivään valmistautuminen imenyt voimat niin, ettei päivän lällyilyistä tunnu sillä hetkellä enää rehelliseltä kirjoittaa. Eikä ne iltapäiväiset ajatukset silloin pimeässä enää visualisoidu yhtä ihaniksi, kuin mitä ne auringonpaisteessa olivat.
Tänään yritänkin siis olla ajoissa asialla. Postinkantaja oli tuonut tilaamani kirjan (pystytkö tiirailemaan kuvasta?) ja mr Pii toi ensimmäiseen sovitukseen työn alla olevan uuden kalusteen. Lupaavia juttuja kumpikin, molemmista veikkaan kertovani jonain päivänä enemmän. Eikös muuten olekin epäsovinnaista laittaa blogiin kuva petaamattomasta sängystä?
Mieli on valoisa kuin nämä kevätpäivätkin. Ja joka ilta olo hiipuu hitusen himmeämmäksi yötuntien ajaksi, mutta nupullehan kukatkin yöllä vetäytyvät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti