Mua aina välillä tuskastuttaa tajuta, miten erilailla
me ihmiset kommunikoidaan, ymmärretään ja suhtaudutaan asioihin.
Toinen loukkaantuu sellaisesta, mikä on tarkoitettu kevyeksi vitsiksi tai huomaamatta on muotoiltu höntin kuuloiseksi ollenkaan sitä tarkoittamatta.
Toinen taas ei ymmärrä vihjailuja, ehkei suoraa puhettakaan.
Yhden hymy tarkoittaa muuta, kuin
muiden ja
yksi näyttää tietämättään tyytyväisenäkin vähän tympeältä. Ja näistä viesteistä me sitten vedellään omia johtopäätöksiä
henkilöiden ajatuksista ja asenteista. Loukkaannutaankin ehkä vähäsen. Välillä turhauttaa kuunnella
joidenkin valitteluja saamastaan kurjasta kohtelusta, kun omaan korvaan "kurja kohtelu" on vain
kuulijan korvassa...
En ota herkästi itseeni, lähtökohtaisesti tulkitsen
muiden kommunikoinnin hyväntahtoisena, vaikka se toisinaan olisikin kömpelöä. Mutta joskus jään jumiin juttuihin, joissa
joku käyttäytyy tai kommentoi tosi erilailla, kuin itse osaan odottaa. Yritän olla ottamatta itseeni, jos tiedän, ettei tekoja ja sanoja ole tarkoitettu sellaiseksi, kuin ne koen. Tiedän, ettei
näillä ja
noilla tule mieleenkään, että tietyt tilanteet edes voi kokea loukkaavina. Silti välillä alkaa kiukuttaa (lähinnä huonoina päivinä). Miksei
se hoksaa, että tommoinen saattaa ärsyttää? Miksei
toi tiedä, miten suhtaudun tollasiin juttuihin? Miksei
joku muu tajua, ettei samat vitsit pure
kaikkiin?
Ja sitten vasta mietin omaa käytöstäni. En tietenkään loukkaa
ketään
tarkoituksella, mutta toisinaan alan vasta jälkikäteen miettiä, olenko
kenties niin tehnyt. Huomaamattani, tarkoittamattani tai ihan vain
pahantuulisuuttani. Ja taas sellaisena huonona päivänä
ne liian tutut ovat hyvin potentiaalisia loukattavia. Kun ei jaksa kontrolloida jokaista sanaansa. Toisaalta myös
kaikkein rennoimmassa seurassa saatan lörpötellä turhankin vapautuneesti, silloinkin lopputulos voi olla sama. Kokikohan
se yksi mun tsemppausyritykseni vähättelynä? Ajattelikohan
se toinen, etten yritäkään ymmärtää tunteitaan ja olikohan ne liian rennosti heitetyt kommentit ja mielipiteet sittenkin tökeröjä tai hyökkääviä? Ainakin omassa päässäni saan ne jälkikäteen kuulostamaan helpostikin siltä... Hmmm, kuinkahan mä muotoilin lauseeni? Kuulostiko se sittenkin tosiaan noin pahalta?
Paitsi että pitäisi opettaa lapsille "tee
toisille niin kuin haluaisit tehtävän itsellesi", pitäisi yrittää opettaa myös, että se, mikä toimii sulle, ei toimi pakosti
kaikille muille. Ihmistuntemus ja sosiaaliset taidot on ärsyttävän vaikea juttu.
(Ja niin, nytkään yritä loukata
ketään. Nämä henkilökohtaiset kuohuttavat kokemukset eivät liity
keihinkään teihin, joiden arvelen tätä mahdollisesti lukevan. Don't worry. Paitsi joku
liian tuttu tai
rennoin seura saattaa lukea. Ja hirveän paljon näitä
ei ketään tarkoittavia sanoja. Päätin värittää ne korostaakseni taas tekstin ympäripyöreyttä ja omaa kaarteluani asian yläpuolella, vain yleisellä tasolla... Juupa.)