23.8.2013

Väärä raide


Mun juna kulkee vaihteeksi vähän väärillä raiteilla. Jotenkin se pitäisi saada oikaistua, ennen kuin alan uskoa, että nämä ovatkin ne oikeat raiteet. Vielä tiedän, etteivät ole. Toivottavasti tämä on vain pikavisiitti. Toivottavasti vaikka juhlaviikonloppu kivoine kohtaamisine katkaisee matkan väärään suuntaan ja palauttaa ajatukset järkeviksi. Juhlaviikonloppu, ah, ihanaa!

Teknisesti ottaen kulunut viikko on ollut hyvä: lukujärjestykseen on tullut kivoja merkintöjä, oon kokkaillut onnistuneita ruokia, lapset on olleet hupsuja ja iltavillin aikaan ollaan hullaannuttu koko porukalla. Aamut on olleet ihanan myöhäisiä ja oon askarrellut ja puuhastellut, hyödyllisiä ja huvikseni. Ollaan laatikkopyöräilty, oon shoppaillut ja puhellut puhelimessa. Suunnitellut ja lakannut suunnittelemasta. Mutta silti jotenkin vinksottaa ja keuhkot ei tunnu täyttyvän loppuun asti. Toisaalta oon tyytyväinen, että tunnen itseäni jo sen verran, että tiedän tämän ohimeneväksi virhetilaksi. Toisaalta ahdistaa entisestään tämä liika ajatteleminen ja ajatuksien karkaaminen liian pitkälle. Tällainen tila oli niin paljon mutkattomampaa silloin, kun olin vastuussa vain itsestäni. Ja jotenkin häiritsee, etten tiedä näiden fiilisten syytä tällä hetkellä. Täytyy pistää tilaukseen alitajunnan syövereistä parit merkitykselliset unet, jotta saan ajatuksenpäästä kiinni.

Näinä päivinä tiedän myös olla juomatta kahvia. Vähän pelottava aine kaikkine vaikutuksineen.



6 kommenttia:

  1. Ootko kokeillut kunnon itkua? Sen voi aloittaa ihan tyhjänpäiväisestä, mutta kun tarpeeksi vollottaa, uskaltaa jo sanoa senkin, mikä ahdistaa, vaikka sitä ei olis aiemmin tiedostanutkaan.

    Voimia joka tapauksessa! Pidä itestäs huolta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, yritän pitää. :) Pointtisi on aika hyvä, oon siinä (itkussa) aika huono. Pidättelen liikaa...? Hmm... Mielenkiintoista mietittävää, kiitos siitäkin. :)

      Poista
  2. Se on se 30-kriisi. kyllä se ohi menee ja hengis selviää,pitää olla vain riittävästi hommia ettei ehdi likaa ajatella.Ja turvallinen kainalo :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo eiköhän se riitä, että hengissä selvitään, ja voipa tosiaan olla (tällä kertaa) juurikin tuota kriisiä? Taitaa myös olla liikaa aikaa ajatella täällä päivisin? Ja liian vähän tilaa hengittää. Ja ei kai tarvi olla mikää nero, että voi laskea yhteen, mitä tulee ajatuksista, joiden aikana ei voi hengittää? ;)

      Poista
  3. Mieti, milloin toi olo alkoi ja mitä juuri ennen sitä teit tai ajattelit. Niin mä yritän päästä jäljille omista mysteerioloista. Yleensä toimii. :)

    Voimia, iloa ja parempaa mieltä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Vähän testasin jäljittämistä, mutta tulin tulokseen, etten oikein tiedä, milloin tämä alkoi. Tai että ehkäpä se on oikeesti alkanut jo ennemmin, kuin mitä kuvittelin. Mutta luulisin olevani kuitenkin jäljillä. Enemmän on semmoinen olo, etten jaksaisi ottaa tätä (=mitä?) asiaa itseni kanssa puheeksi, kun en tiedä, onko se käsitelty yhdessä illassa vai alkaako siitä joku kuukausien vellominen... (;

      Poista