21.3.2013

Tuu äiti kattoon, se matto on taas kasvanut!


Isompi kuuntelee satua ja Pieni nukkuu miellyttävän pitkiä ja katkottomia päiväunia. Ehdin lukemaan postista tulleen naistenlehden ihan kokonaan ja juomaan päiväkahvit tykötarpeineen (vaikka pöytään istahtamisen hetkellä kuuluikin se ensimmäinen, mutta murphynlainvastaisesti ainokainen vingahdus itkuhälyttimestä). Yöt sen sijaan ovat edelleen ennakoimattomia. Mutta yksi iso edistysaskel loikattiin eilen: Pieni nukahti sänkyynsä itse. Varmaankin ekaa kertaa ikinä. Ei sillä, että olisin päättänyt tassutella ja hyssytellä, mutta kun ei maidotellenkaan uni ollut tullakseen. Jollen tästä nyt osaa tapaa vielä tehdä, niin olipa ainakin oiva muistutus itselleni, ettei kyseinen sattumus ole täysin mahdoton. Ja Isomman uhma on vaihteeksi siedettävää. Hyviä hetkiä ja iloisia juttuja mahtuu päiviin paljon. Sulassa sovussa (tai ehkä enemmänkin viehättävässä eripurassa) niiden äkäisten huutojen ja tuskanpuuskien kanssa.

Mutta yhtä asiaa jännitän enemmän kuin uskallan sanoakaan: 3 päivää ja yötä ilman mr Piin avustavaa käsiparia (ja tietenkin huikaisevaa seuraa). Huijjui. No, hetki kerrallaan ja suoraan riman ali vaan.

Ja sitten menenkin jo (ai nyt jo?) asiaan, jolla oli tarkoitus aloittaa ja jossa kai oli tarkoitus pitäytyäkin tänään: Joku aika sitten kerroin vaatehuoneessa odottelevasta käsityöprojektista. Tämmöiseksi se on nyt edennyt:


Virkkaan siis mattoa. Vielä muutaman kerroksen verran taidan jatkaa sille pituutta. Poika tulee aina välillä hihkumaan (kuin suurempaakin mysteeriä) "tuu äiti kattoon, se matto on taas kasvanut!" Vähän muikulainen se on, mutta saisikohan jotenkin venyteltyä reunat suoriksi vai pitääkö tehdä joku ks-kierros koko maton ympäri? (Vasen pääty on tosin vain mutkalla ja näyttää siksi vänkyrältä.) Ja tuo eteisen lattia on kurjan värinen. Tämä näyttää paljon kivemmalta koivuparketilla. Mutta eteisessä sitä kyllä tarvitaan, että se siitä. Tämän päällä tuntuu ihanalta tassutella!

Suuri Käsityö tarjosi tämänkin ohjeen (idean ainakin) viimeisimmässä numerossaan.



4 kommenttia:

  1. Heissan! Hieno matto on ja virkatut työt ovat aina muikulaisia. Siis ne tarttee venyttää muotoonsa. Kun se on vamlis, niin laitat sen jollekin alustalle joka pysyy paikoillaan (toinen matto, patja?) neuloilla oiottuna siihen muotoon kun sen pitäisi olla. Sitten sumutat hieman vettä päälle ja annat kuivua yön yli. Ja voila, muikulat suoristuu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, kiitos neuvosta! :D Ja katoinpa tuossa toista mattoa, joka on maannut maassa jo vuosikaudet, ja nyt vasta ekaa kertaa huomioin, että eipä senkään reunat ihan viivotinsuorat olleet. Eli ehkei se sitten lopulta niin haittaa, jos vähän vinksottaa! ;)

      Poista
  2. Hih, jos tulee oikein tylsää kun herra on poissa niin mä voisin lähteä sinne vaikka yhden yön kaveriksi kahden riiviöni kanssa. :D Isoin saisi jäädä kotiin. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sehän oiskin hulvatonta! :D Valitettavasti (tai siis vain tästä näkökulmasta "valitettavasti") meidän vierashuone on buukattu la-su -yöksi (käly kyläilee!) ja tänään taas ajateltiin lähteä lähicityyn hummailemaan. Toki tuli mieleen, että oisitteko lähteneet mukaan? ;) Siellä ois esim. tämmöinen, mikä kiinnostaisi: http://www.touhutalo.fi/
      yksin (tai kolmin) se vois olla vähän tylsä...?

      Eka yksinäinen yö oli hurja: Pimeänpelkoisena tuntui vähän karmaisevalta, että just nyt oli sähköt poikki n. 01-03! :D Jona aikana kaikilla sattui taas olemaan tarpeensa. :D

      Poista