6.3.2013

Juttukaveri ja pelikaveri



Meidän Pienet osoittavat uusia sosiaalisia kykyjä. Pienempi on oppinut juttelemaan ja naurattamaan meitä. Kun ruokailu ei enää kiinnosta, puristaa hän naamansa tiukalle rytylle ja alkaa päristellä niin, että porkkanamössö lentää ja isoveli ulvoo riemusta. Ja äitikin tirskuu. Ja isä. Vaikkei saisi. Jokseenkin huvittavaa on, että yrittää samalla tavalla viestittää myös imetyksen olevan valmis. Se ei tunnu kivalta, vaikka onkin ihan yhtä huvittavaa.








Isommasta ollaan saatu hyvä pelikaveri. Muistipeli sujuu jo jotenkuten ja Blokusta voidaan pelata sovelletuilla säännöillä, mutta Rotanloukkua saan pelata sen kanssa tosissaan. Tällä kertaa voitin, viimeksi hävisin. Ihan oikeilla säännöillä. Ja tällä kertaa ei tarvinnut muistutella, ettei nappulaa saa ottaa itselleen, jos loukku "räpsähtää".






Äiti 17 - Poika 13



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti