16.12.2012

Lapsellista joulumieltä



Tuntuu ihanalta odottaa joulua lasten kanssa. Palaan oman lapsuuteni joulumuistoihin tuon tuosta, vaikken ole niin enää vuosikausiin, valitettavasti, tehnyt. Yhtäkkiä alan hinkua kaupasta joulukoristeita ja tilpehööriä, jota aikaisemmin olen vältellyt, koska ne ”eivät sovi tyyliini”. Huomaan miettiväni lapsuuteni tonttuja ja pukkeja, värivaloja ja paperista ikkunatähteä, jonka aina pelkäsin syttyvän palamaan. Se pahvilaatikko, jossa koristeita yläkaapissa säilytetään, on varmasti edelleen sama, kuin 30 vuotta sitten. Mun ehdottomat lempikoristeet olivat joulukellosoittorasia ja savinen pukki, jonka säkkiin paketoitiin siskon kanssa filmirullarasioita koristeiksi. Tuossa pari päivää sitten minun lapseni tutki ensimmäistä kertaa surkean pientä joulukoristelaatikkoani. Oih, tästä alkavat meidän perheen jouluperinteet.

2-vuotias iloitsee joulusta omalla tavallaan, kaikelle hömpötykselle ja jännitykselle vasta luodaan pohjaa. Tonttupukki (!) on vähän pelottava ja tarinat tontuista ja Jeesus-vauvasta kulkevat rinnakkain. Olen ajatellut, että se on tässä vaiheessa varmaan ihan ok. Ruvetaan sitten myöhemmin syventämään ja keventämään uskomuksia oikeassa suhteessa.

Näin Halpa-Hallissa sellaisen lasikuplasoittorasiaseimiasetelman (tykkään pitkistä yhdyssanoista), jossa sataa lunta. Joo, niinpä: todella kitsiä. Mutta rakastuin siihen. Tässä uudenlaisessa jouluherkistelyssäni katselin sitä lapsen silmin, se oli NIIN kiehtova. Mutta en ostanut. Tyhmää, mutta mietin vain, että miten selittesin miehelleni noin mauttoman ostoksen. Järkevän aikuisen ääni sanoi lapsen äänelle päässäni, että ”juu kylläpäs hieno, laitetaan takaisin hyllyyn”. Sitä paitsi mieskin olisi sanonut lopulta varmasti (ehkä kylläkin huvittuneena), että ”olet aikuinen, osta, mitä haluat”.  

Tulin kotiin ja kirjoitin tämän tekstin (siihen blogiin, jota silloin aiemmin en laittanut kenenkään nähtäväksi ja josta tämän nyt sitten kopioin). Luin tekstin uudestaan ja lähdin ostamaan lasikuplani.

<3 joulumieltä!

6 kommenttia:

  1. Oi, lasikupla on ihana! Minäkin tunnustan hypisteleväni noita aina kaupoissa. Niissä on jotain maagista. Haluaisin itsekin löytää jonkun oikein hienon. Samanlaisen, joita on amerikkalaisissa jouluelokuvissa. Kivaa kun kirjoitat blogia. Ei tuu ikinä kyseltyä kuulumisia, vaikka kiinnostaa kyllä kovasti miten menee. Mukavia jouluvalmisteluja! <3

    VastaaPoista
  2. Tuli mieleen, että mä muistan, että olisin vain avannut niitä lahjapaperiin käärittyjä filmirullapurkkeja ja filmirullapaketteja - utelias kun aina olen ollut. Mutta ehkä sitten vähän vanhempana oon niitä itekin paketoinu, kun oon tajunnu, ettei lahjapaperiin kääritty juttu aina tarkoita jotain kivaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mulla on sekä että -muistikuvat. Äitin paketoimia siellä aluksi oli, ja myöhemmin paketoitiin itekin. Toki muistan, että ne siltikin houkutteli avaamaan, vaikka tiesi, ettei sisällä oo mitään! ;)

      Poista
  3. Haluat varmaan sen pukin ittellesi,jos ei ihan "vahingos"oo joutunu kaatikselle. Mä en ikinä tykänny siitä kun sillä oli niin ruma naama.Itseasias mulla oli niitä kaksi kun pelastin mummin oman roskalavasta.Tyypillinen minä,vaikken tykkää silti en voinu antaa mennä roskiin.

    VastaaPoista
  4. Mua vähän itseänikin nyt yllättää, kun aion vastata, että "joo, voin ottaa"! :D

    VastaaPoista
  5. Se odottaa teitä nyt pihalla ovisuus nahka rullalla,ei oo oikein tykänny ulkoilmasta.

    VastaaPoista