23.7.2017

Jatkoa eiliseen...




Jossain se Miukunkin eläinrakkauden raja menee. Nimittäin ötököissä. Mönkivä ötökkä on aina "riisi" ja lentävä ötökkä "hytty".

Tänä aamuna herättiin hätääntyneeseen itkuun. Huoneessa surrasi kovaääninen kärpänen. Käsimerkkien perusteella se oli laskeutunut kaulalle.

Koska optimaalista uniaikaa oli melkein 3 tuntia jäljellä, nappasin pois pyrkivän Miukun ja mukaan tarratun Koppotian omiksi kainaloisiksi. Kerrankos sitä nyt itsekin nukkuu keppihevonen kainalossaan.



22.7.2017

Yksisarvinen Koppotia



Ei ole epäilystäkään, että kuka lapsistamme tulee tulevaisuudessa vaatimaan itselleen lemmikin. Pienin rakastaa kaikenlaisia eläimiä. Ylistaron Wanhalla Markilla (täydet suositukseni muuten paikasta!) halusi silittää ja ruokkia kaikkia mahdollisia otuksia. Valtava jättisika, jota itse lähinnä pelkäsin, kirvoitti onnenhuokauksia siinä, missä söpöt puput, karvaiset kanat ja komeat polletkin.

Kotona leikit pyörivät pehmokoirien (kaara), keppihevosen (koppotia) ja muiden eläinlelujen ympärillä. Niitä hoidetaan, nukutetaan ja harjataan. Välillä "koppotia ikkee" ja sitä täytyy helliä ja välillä "kaara syä" ja sille työnnetään suuhun pierutyynyä tai muuta ruuaksi sopivaa ja hoetaan "SYÄ! SYÄ!"

Ihana Miuku!

Lapsemme saivat isomummiltaan synttärilahjoiksi lahjakortit, joilla sitten annoin heidän ostaa (liki) itse valitsemansa lelut isosta kaupasta. Miuku halusi välittömästi vaaleanpunaisen keppihevosen. Se kainalossaan hän jotenkuten jaksoi odottaa sen kaksi tuntia, minkä isommilla kesti omiensa valitsemisessa... Tähänastisissa yhteisleikeissä isosisko on tietenkin ollut oikeutettu ratsastamaan oikealla kepparilla ja pienemmälle on jäänyt pikkuinen lattiaharja tai nokkahuilu jalkojen väliin laitettavaksi. Vaikkei se ole leikkiä erityisemmin haitannutkaan, niin nyt on oma Koppotia pienemmällekin!

"Äiti, et sä meidän oo antanut ottaa tollaisia unileluiksi", totesi esikoinen, kun näki kuopuksen asettelevan Koppotiaa sänkyynsä illalla. Voi olla. Mutten nyt voinut kieltääkään, kun onhan toi nyt aika liikkis!




21.7.2017

Bruneten tunnustukset





Nyt on vähän tyhmä juttu tämä seuraava.

Samalla oon harmissani ja suruissani, ja samalla nolostelen ja vähän itselleni hyväntahtoisesti hymähtelenkin. Syystä, että en pääse sinuiksi näiden hiusteni kanssa. Tein virheen. Tykkäsin maantienharmaasta. En yhtään kaivannut uutta väriä. Tai ainakaan tämäntyyppistä. En tiedä, mitä oikein ajattelin. Ja maksoikin ihan kauheasti. Eniten harmittaa, että oon kokenut tämän kerran aikaisemminkin turhantummaksi värjätessäni. Tosin siitä on jo kymmenisen vuotta, joten kerrankos kymmeneen vuoteen käy tukantummennusmoka.

Nyt toivon, että tämä purkaus pehmentäisi pettymyksen kovimman kerroksen pois ja jäljelle jäisi korkeintaan hapan huvitus. Koska oikeasti, tukkaahan tämä vain on. Pinnallista kaikki. Get over it and make it work. Sitä paitsi kuvissa ja punaisten vaatteiden kanssa näyttää oikeasti ihan kivalta. Kunnes silmiin osuu joku vanha kuva, jossa näyttää vielä kivemmalta... No, ehkä otan siis sata uutta sopeutumisselfietä ja testailen vaatekaappia uudelleen punabruneten näkökulmasta.



20.7.2017

Ruutulippuja ja Martti-kakku






Eilen juhlittiin 7-vuotiasta. Meidän synttäriperinteisiin on kuulunut, että sankari saa esittää jonkinlaisen toiveen kakun suhteen ja että katosta laitetaan roikkumaan jotain kivaa koristetta. Kuten jo saatatte muistaakin. Pienimmän siskon kesäkuiset koristeet olivatkin olleet siellä tähän saakka.

Kakkutoiveeksi lapsi ilmoitti "Martti" (joka ei mitenkään oo ollut aikoihin enää pinnalla, mutta jonka etäisesti muistelen olleen toteutumaton toive joltain menneeltä vuodelta). Totesin, että ei onnistu, ja aloin sitten kuitenkin tehdä. Ja onnistuihan se ihan kivasti. Sanoinkin, että onneksi Martti, eikä Salama. Saa, ja kuuluukin olla nuhjuinen ja kupruinen. Kotikutoinen.


Koristeiksi viritettiin Piston Cup -teemaisesti ruutulippuja, ja hauskasti sattumalta myös lahjat mukailivat tätä teemaa: paketeista tuli muiden muassa autorata ja kauko-ohjattava seinää pitkin (!) ajava auto. Illalla lapsi vielä huokaisi kaikkien lahjojen olleen tosi kivoja.

Itsellä nämä juhlat menivät ihmeen rennolla otteella. Tai siis normaalilla. Sellaisella, kuin ennen. Ei sellaisella, kuin keväällä kaikki. Jipii! Mutta vähän tuli kyllä outo olo, kun istahdin kaksi ja puoli tuntia ennen juhlien alkua kampaamotuoliin, kun pikainen ajanvaraussoittokierros tuotti yllättävän tuloksen. Että heti saisi tulla. Että ihanko näin rentoa? Mutta kyllä juu, juuri niin rentoa. Ja tämän kuluvan heinäkuun tyyliin sopivasti jokaisen minuutin hyödyksi käyttäen.


(Kuvia tosin unohdin rentouksissani ottaa...)




19.7.2017

Uusi tukka ja uusi JENNA-denimpaitis







Hei jippii! Sain NOSH-kilpailussa itselleni edustajan valitseman vaatteen instagram-julkaisua vastaan. Aika hyvä diili! Uhosin osallistumiskommentissa, että mikäli voittaisin, laittaisin voittopottiini oman lisäni: kampaajakäynnin. Sellaista ihmettä kun en ole päästänyt kahteen ja puoleen vuoteen tapahtumaan.




Palkintopaita, NOSHin JENNA-denimpaitis tuli perille jo monta päivää sitten, ja tänään pääsin äkkilähtönä kampaajalle! En tiennyt, mitä olisin teettänyt tukkaani, kun pituudesta en halunnut vielä ainakaan päästää kuin kuivien latvojen verran. Niinpä yllytyin uuteen väriin. Kuparia ja tummaa suklaata taisi tämä sävy pitää sisällään. Totuttelua kyllä vaatii, kun oon ollut maantienharmaa jo pitkään. Mutta hauskasti pomppasi silmien väri esiin, ja tiilinpunaisten paitojen kanssa, joita mulla on nyt paljon, näyttää punertava tukka ihanan villiltä.



Mutta mennäkseni paitaan: tämä on näppärä, nätti ja supermukava päällä! Ajattelin ensin, että puen sen kanssa legginsit tai pillifarkut, niin kuin NOSHinkin malleilla. Tai laittaisin vyön taltuttamaan väljyyttä. Keksin kuitenkin testata kaveriksi leveälahkeisia Leviksiä, ja samassa tunsin oloni niin  totaalisen "omaksi itsekseni". Sitä fiilistä hamstraan nyt menestyksekkäästi kasaan elämän kaikilta osa-alueilta. Syntyi samalla rento, mutta kuitenkin aika skarppi look. Hippi ja taiteileva. Hupsu ja hillitty. Huoleton. Monenlaista yhtäaikaa. Ja ihan mua, mun mielestä. Ja muuntuu tarvittaessa moneen. Taatusti luottopaita myös syksyllä alkaviin töihin.




Kuvat otti pikkusiskoistani pienin, jota voit seurata myös instagramissa nimellä @kapaska16. Kiitos hänelle! Ja iso kiitos myös NOSH-Anjalle, @anjakuvaa, ihanasta paidasta!



18.7.2017

Ehti jo tulla koti-ikävä!






Reissussa oli ihanaa. Ja välillä kamalaa, koska esimerkiksi nukahtamispuuhat saattavat olla kymmenkertaisen haastavia muualla. Mutta nyt ollaan kotona! Ja jottei menisi yhtään löysemmäksi tämä heinäkuu, niin päätimme pitää Poikasen toiset synttärit heti huomenna. Eli siivotaan ja leivotaan reissustapaluulöhön sijaan!

Ihan pakko nyt vielä kotimatkaan liittyen sanoa, ja lähinnä itselle muistiin laittaa, että kenenköhän idiootin oli idea parkkeerata erääseen ostoshe...paratiisiin matkan varrella?! Älä enää ikinä "poikkea siellä nopeasti ihan vaan syömässä ja ehkä uusia lenkkareita katsomassa".

Kotona on kiva olla. Mutta ihan kevyesti pilaa iloa ja oloa kuitenkin, että polvi on mennyt jotenkin rikki viime viikolla. Taidan kävellä itseni ihan monivammaiseksi taas varoessani sitä.




15.7.2017

Terkut reissulaisilta




Terkkuja reissusta! Tähänastinen heinäkuu on mennyt (täysin päinvastoin, kuin kesäkuu) läpsystä läpsyyn: välillä on reissattu erikseen, välillä erilaisin perheenjäsenkokoonpanoin ja välillä kaikin. Jotkut olivat leirillä, toiset mökillä, joku meloi ja eräili ja olihan meillä se aikuistenkin oma reissu! Ennen tätä tämänhetkistä mökkimääränpäätä tavattiin valtava lauma opiskeluajoilta matkaan tarttuneita ystäviä (kuva). Ajatuksen tasolla oon reissannut lapsuuden, nuoruuden ja alkuaikuisuuden maisemissa ja muistoissa. Tutkiskellut itseäni taas.

Tulevana yönä taidan elää uudelleen seitsemän vuoden takaista yötä, jonka aikana aloitin tämänhetkisen elämänvaiheeni ja tärkeän kunniatehtäväni: äitiyden.

Alan kyllä olla taas välipäivien ja kotona olemisen tarpeessa... Tänä yönä kuitenkin menen nukkumaan patjalle ison ikkunan alle ja tuijottelen tovin lepakoiden lentoa ennen unia. Ja näköjään kuuntelen myös yliväsyneen ipanan iltaraivaria. Ettei nyt liian tunnelmalliseksi mene. Tämä äitiyden ja kesäyön fiilistely.